Metsästys ei ole synonyymi sanalle tappaminen

Metsästyskausi on alkanut ja tottakai myös metsästyksen epäeettisenä toimintana näkevät tahot ovat aktivoituneet. Tällä kertaa "lyömäaseeksi" on noussut mm. pääministeri Mari Kiviniemen metsästysharrastus (poliittiset motiivit voivat myös olla osaksi mukana?) ja sitä kautta myös naismetsästäjien oikeutus harrastukseensa on monissa keskusteluissa kyseenalaistettu. Ohessa oma 23 vuoden kokemukseen perustuva näkemykseni metsästyksestä harrastuksena.

Metsästys harrastuksena on monelle pääasiassa kaikkea muuta kuin julmaa tappamista. Se on yhdessäoloa metsästyskavereiden (kaksi- ja nelijalkaiset) kanssa tai vaihtoehtoisesti rentouttavaa kuljeskelua luonnon rauhassa itsekseen. Ja metsästys opettaa myös harrastajaansa elämään ja toimimaan luonnon keskellä, luonnon ehdoilla. Jahtikauden ulkopuolella aktiiviset metsästäjät harrastavat riistanhoitoa, esim. rakentavat ruokintakatoksia, tarkkailevat riistakantojen kehittymistä (riistakolmiolaskennat) yms. Saaliin saaminen on monelle metsästäjälle vain lisämauste harrastukselle, ja se pääseekin yleensä arvoiseensa seuraan ruokapöydässä.

Tottakai metsästäjäjoukossa, kuten myös muuallakin yhteiskunnassa, on mukana yksilöitä, jotka eivät kunnioita eettisiä eikä kirjoitettujakaan sääntöjä, mutta kokemuksieni perusteella uskallan väittää,että heidän osuus metsästäjäjoukossa on todella pieni.Nämä "metsästäjät" saavat kuitenkin palstatilaa enemmän kuin lainkuuliaiset metsästäjät, ja sitä kautta harrastusta vähemmän tuntevat saavat vääristyneen kuvan koko asiasta.

Mitä eläinten määrään tulee, uskon, että urbanisoitunut yhteiskuntamme ei kestäisi kovin paljon isompaa eläinkantaa. Jo nyt saamme säännöllisesti kuulla hätätiedotteita ns. häirikköeläimistä, jotka ajautuvat ihmisten kanssa samalle reviirille, ja jotka joudutaan siksi joko lopettamaan tai ajamaan kokeneitten metsästäjien avustuksella kauemmas asuinalueilta. Ja lähes yhtä usein saamme seuraavana päivänä lukea, kuinka hätätiedote houkutteli luonnosta vieraantuneita uteliaita ihmisiä katsomaan metsän eläintä, kun sen kerran voi nähdä lähiympäristössä. Ympäristössä, jossa eläin ei ole "kotonaan" ja voi hätääntyneenä käyttäytyä arvaamattomasti, kohtalokkain seurauksin.

Ja lopuksi; sopiiko metsästys naisille? Tottakai! Pohdin asiaa kauan, enkä edelleenkään ymmärrä miten Suomessa vuonna 2010 sukupuoli voisi olla esteenä jollekin yleisesti tunnustetulle harrastukselle? Jos metsästysharrastus sotii jonkun arvomaailmaa vastaan, olkoon niin. Me olemme oikeutettuja mielipiteisiimme. Mutta se, että naisten metsästysharrastusta pidetään tuomittavampana kuin miesten, pidän tasa-arvoa loukkaavana ajatusmallina.