keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Top3 tulistelut vuonna 2009

Monet tulet tuli viime vuonnakin tehtyä, mutta nämä kolme tulistelukertaa ovat kuitenkin ehkä Kairojen kulkijan viimevuoden kohokohdat tulistelun saralla.

1. Vuoden viimeinen päivä Pomokairan laitamailla

Otin uuttavuotta vastaan Pomokairan kupeessa erämaamökillä yhdessä rakkaani kanssa. Lämmitettiin mökkiä suoravetoisella avotakalla, paistettiin makkaraa ym. evästä ja kuunneltiin patteriradiosta Mikko "Peltsi" Peltolan (toistaiseksi?) viimeistä radiolähetystä, pelattiin korttia jne. Tunnelmaa loi vielä ulkona paukkunut sopiva -15 asteen pakkanen ja ajoittain selkeältä taivaalta loistanut täysikuu. Laatuaikaa :)

2. Syyskesän kalareissu Meltausjoella

Syyskesällä toteutimme serkkuni kanssa kahden päivän kalareissun Meltausjoella. Illan hämärtyessä sytytimme laavun laitaan nuotion, aloimme paistamaan tuoretta kalaa, makkaraa, kuuntelimme veden virtaamista, otimme lämmikkeeksi hieman rommikaakaota ja paransimme maailmaa pitkälle aamuyöhön saakka. Ja maailmasta tuli kutakuinkin täydellinen, ainakin hetkeksi...

3. Hirvenpyyntireissu alkutalven lumilla Maunukairassa

Aidot tervastulet, nokipannukahvit, sokerikorppua ja keskustelua ja ehkä pientä tinkaa isäni kanssa aiheena mm. metsästys, politiikka ym. sen hetkiset päivänpolttavat asiat.

Mielenkiinnolla odotan, minkälaisia tulisteluhetkiä kuluva vuosi tarjoaa...

maanantai 18. tammikuuta 2010

Heräsin eläkepommiin

Heräsinpä sitten sunnuntaina huoltosuhdetta käsittelevää lehtijuttua (Lapin Kansa) lukiessani siihen tosiasiaan, että tässä maassa ja varsinkin syrjäseuduilla eläkeläisten ja lasten määrä ylittää kohta työikäisten määrän... eli jonkinlainen eläkepommi iskee.
Tähän samaan saumaan sattuu vielä perinteisen savupiipputeollisuuden (metsäteollisuus etc.) jonkin asteinen rakennemuutos, toistaiseksi vahva euro ja ymmärrys siitä, että muualta maailmasta löytyy meitä edullisemmin tarvittava tietotaito tehdä myös innovatiivista kehitystyötä teknologiankin saralla. Nämä seikat yhdessä tullevat aiheuttamaan suoranaisesti tai välillisesti meille kaikille harmaita hiuksia pohtiessamme uusia ratkaisuja nykyisen elintasomme ylläpitämiseen.

Lapissa meidän mahdollisuutemme lepäävät melko pitkälle kolmen sellaisen asian varassa, joita ei voi ulkoistaa muualle: nämä kolme asiaa ovat matkailu, mineraalivarat ja luonto. Melko haastava cocktail, jossa mikään osa ei oikeastaan tue toistaan näin äkkiseltään pohdittuna ja kaikki ovat tavalla tai toisella melko herkkiä suhdannevaihteluille. Mutta minun näkemykseni on, että jos me haluamme säilyttää maakuntamme vähänkään laajemmin asuttuna ja elinkelpoisena, niin meidän on pystyttävä toimivaan yhteisyöhön em. vahvuuksien kesken. Se on oikeastaan ainoa mahdollisuus saada alueelle riittävästi vierasta pääomaa talouden kiertoon, jotta myös jonkintasoinen julkinen palveluverkosto saadaan taloudellisesti kestävästi ylläpidettyä. Muuten me pyöritämme täällä julkisia palveluja toisillemme ja silloin ollaan heikoilla jäillä.

maanantai 11. tammikuuta 2010

10 syytä miksi asun maaseudulla

1. Voin käydä saunasta lumihangessa vilvoittelemassa ilman, että se häiritsee ketään
2. Voin nukkua kuulematta juuri koskaan sisälle liikenteen melua
3. Voin käydä naapurista lainaamassa jauhoja/ sokeria tai käydä kyläilemässä ilmoittamatta etukäteen ilman, että minua pidetään outona
4. Voin kävellä kotipihalta alle varttitunnissa paikkaan, jossa voin kokea luonnonrauhan
5. Voin tyydyttää sisälläni asuvaa pientä maanviljelijää kasvi- ja perunamaallani
6. Voin (yrittää) tarjota lapsilleni kasvuympäristön, jossa he saavat olla lapsia edes sen ensimmäiset 10 vuotta
7. Voin poimia luonnonmarjoja metsästä ajamatta ensin autolla jonnekin
8. Näen taivaalla mahdollisesti näkyvät revontulet selkeästi, koska ympäristössä ei ole paljon keinovaloja
9. Voin ylläpitää jäljellä olevaa maalaisjärkeäni
10. Voin aika ajoin tuntea kuuluvani kyläyhteisöön

Älkää viekö kaikkia peruspalveluita pois elinvoimaisista maaseutukylistä, vaan säilyttäkää myös meille "mettänpeikoille" mahdollisuus asua sellaisessa ympäristössä kuin me haluamme. Elämäänsä tyytyväinen ihminen tullee kuitenkin pitemmällä aikavälillä edullisemmaksi yhteiskunnalle kuin elämäänsä tyytymätön...