lauantai 24. heinäkuuta 2010

Vaalirahaa ja tulevia eduskuntavaaleja…

Ja taas vaalirahoitus nousi otsikoihin, ”yllättäen”… Nyt kun tätä on jo pengottu aivan liian kauan, niin ajattelin paljastaa jymyuutisen.

Poliittiset ryhmittymät ja poliitikot saavat ulkopuolista rahoitusta, ja rahoittajien tarkoituksena yleensä on saada rahojensa kohde päättäville paikoille, eli rahoilleen vastinetta.

Ja toinen jymypaljastus:

Vasemmisto saa rahaa ay-liikkeeltä, jota rahoitamme me, ammattiliittoihin (ei välttämättä puolueisiin) kuuluvat työntekijät. Ja oikeisto saa rahaa yrityksiltä, mm sellaisilta joita omistamme myös me piensijoittajat.
Claes Anderssonia (vas) lainaten ” On vähän eri asia saada tukea järjestöltä, jossa on paljon jäseniä kuin että saa tukea yhdeltä firmalta.” (Aamulehti) Totta näinkin, mutta toisaalta yhdellä firmalla voi olla monta osakkeenomistajaa… No, tästä voisi saivarrella vaikka kuinka pitkään, mutta tikulla silmään, joka vanhoja muistelee ja eteenpäin…


Ensi keväänä 2011 on eduskuntavaalit. Haluaisinkin nähdä ehdokkaiden tuovan rahoituksensa esiin reaaliaikaisesti ja selkeästi (ei mitään yhdistyskikkailuja, ok?) jo kampanja-aikana, jolloin seuraavaa neljää vuotta ei tarvitsisi vatvoa, että kuka rahoitti ketäkin ja äänestäjät tietäisivät ehdokkaansa taustavaikuttajat äänestyskoppiin mennessään. Tämähän on helppo toteuttaa esim. ehdokkaan kotisivujen kautta. Lisäksi toivoisin ehdokkaiden pohtivan kampanjoiden kustannusten kohtuullistamista pyrkimällä eduskuntaan mieluummin pitkäjänteisellä työllä ja teoilla kuin järjettömän hintaisella mainoskampanjalla lehtineen ja tv-mainoskampanjoineen. Kannustaisin myös ehdokkaita tutustumaan avoimesti mm. sosiaalisen median tarjoamiin mahdollisuuksiin kustannuksiltaan edullisen (mutta kuitenkin työtä vaativan) kampanjan luomiseen. Siellä voi herätellä myös uusia äänestäjiä ilman äänestysikärajan muutosta.

Äänestäjiltä toivoisin seuraavissa(kin) vaaleissa suurempaa aktiivisuutta, tarkkaa harkintaa ja kykyä nähdä kampanja-aikaisen ”kiiltokuvan” takaa aito ehdokas, vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Ja olen edelleen sitä mieltä, että vanha klisee ”vain äänestämällä voit vaikuttaa", on totta

Pohdittavaksi: Murentaako vaalirahoitus demokratian? Mitä tapahtuisi, jos ulkopuolinen vaaliraha kiellettäisiin kokonaan?

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Minun lapsuudessani…

Minun lapsuudessani…

… puhelin oli kiinteästi kiinni talossa, eikä sillä voinut kuin soittaa ja vastaanottaa puheluita.
… lottokuponki piti jättää keskiviikkona, että se ehti lauantain arvontaan
… oli kyläkauppoja ja –kouluja
… kaupat olivat sunnuntaisin kiinni
… perheautoissa oli noin 70 hv moottori eikä ilmastointia
… Paavo Väyrynen ja Esko Juhani Tennilä olivat kokeneita poliitikkoja
… kirjoitettiin mielipidekirjoituksia sanomalehtiin
… lähetettiin kirjeitä ja postikortteja
… uutiset luettiin lehdestä tai kuunneltiin radiosta
… tv:ssa oli kaksi kanavaa ja ohjelmat alkoivat iltapäivällä ja loppuivat yleensä puoleenyöhön mennessä
… naapurimaan päämiehen hautajaisia näytettiin televisiossa
… tieto ei aina välttämättä kulkenut
… ”kolmevitoset” oli vanhoja ja vakavia
… Helsinki oli kaukana ja Ruotsissa käytiin ”rasvaretkellä”
… kesät olivat lämpimiä ja aurinkoisia ja talvet runsaslumisia
… ei syöty pizzaa
… ihmiset kävivät toistensa luona vierailulla spontaanisti
… pelattiin pelikorteilla, kasvotusten
… Kekkonen kuoli
… AurinkoJaffa oli limukkamerkki
… Miss Suomi-kisat olivat merkittävä mediatapahtuma
… kunnioitettiin vanhempia ihmisiä

Minun lapsuuteni oli onnellinen!

Tämän kirjoituksen tarkoitus on herättää meidät huomaamaan ja muistamaan, että…

… maailma on muuttunut viimeisen kolmen vuosikymmenen aikanakin hurjasti
… jotkut asiat eivät ikinä muutu
… aika kultaa joitakin asioita (mm. sää)
… materia ja teknologia eivät välttämättä takaa onnellisuutta, mutta voivat joskus helpottaa elämää
… tieto lisää tuskaa ja tietämättömyys voi ahdistaa
… lapset katsovat maailmaa eri tavalla kuin aikuiset
… lapsuuden tulisi olla onnellista aikaa.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Pientä pohdintaa energiasta

- Ydinvoima on vaarallista
- Vesivoiman lisärakentaminen tuhoaa ympäristöä
- Turve ja kivihiili ovat ilmastovaikutukseltaan molemmat yhtä huonoja
- Tuulivoima on kallista ja tehotonta

Mistä me sitten saamme tulevaisuudessa virtaa näyttöpäätteisiimme, jos taloudellisesti ja luonnon kannalta järkevää energiantuotantomuotoa ei olekaan olemassa?

Toisaalta…

- Ydinvoimahan voi ollakin turvallista ja hyvin valvottua ,
- Vesivoimaa voitaisiin rakentaa helposti vielä 470 MW lisää ,
- Turve on työllistävä, kokonaistaloudellinen energialähde
- Tuulivoima osoittautuu myös taloudelliseksi energialähteeksi

Mikä on totuus?

Faktaa on ilmeisesti kuitenkin se tieto, että tätä pohtiessani 5.6.10 klo 16.57 Suomessa kulutettiin 7971 MW sähköä , josta itse tuotimme 6193 MW. Tuontisähköstä (1778 MW) valtaosa (1487 MW) tuotettiin Venäjällä, olosuhteissa, joita emme tunne niin hyvin, kuin tunnemme oman maamme sähköntuotanto-olosuhteet. Olisiko sähköntuotannon omavaraisuuden lisääminen kuitenkin globaalisti katsottuna ympäristöystävällinen vaihtoehto? Energiansäästön ohella, tottakai.