Erään suhteen päättyminen...

Siitä on jo kohta kaksikymmentä vuotta, kun tutustuttiin toisiimme syvällisemmin jossain Keski-Lappilaisen tanssitalon ympäristössä. Suhteemme on aina ollut hyvin satunnainen, ehkä nuoruusvuosinani opiskeluaikoinani tapasimme useamminkin, mutta jo pitkään olen viettänyt seurassasi aikaa suhteellisen harvoin ja alati vain lyhyempiä hetkiä kerrallaan. Kyllä, minulla on ollut suhteemme aikana muitakin, mutta aina olet uskollisesti odottanut minua ja ollut valmis lähtemään mukaani mukisematta, kun olen niin halunnut.
Ja monia asioita olemme yhdessä kokeneet. Päällimmäisenä mielessäni on tunturipurojen äärellä vietetyt hetket, Sinä ja minä keskellä erämaata istumassa kalastuksen lomassa kivellä ja katsomassa keskiyön aurinkoa, kuuntelemassa sääskien ininää ja kosken kohinaa. Eikä sovi unohtaa saunareissujamme. Monena viikonloppuna olet piristänyt saunomisiani ja monessa saunassa olemmekin yhdessä käyneet (tosin aika usein jäit pukuhuoneen puolelle, kun et ollut kovien löylyjen ystävä). Ja olipa minulla pariin otteeseen kunnia vierailla synnyinkodissasikin Torniossa :)

Elämämme kulki eteenpäin sulassa sovussa. Emme kumpikaan olleet toisistamme riippuvaisia, mutta tapasimme silloin tällöin, pääasiassa edellä mainituissa ympäristöissä ja meillä oli aina mukavaa. Mutta, yhtäkkiä noin vuosi sitten tilanne muuttui. Kerroit, että muutat pois synnyinseudultasi seuraavana vuonna, koska uusi holhoojasi halusi sinun muuttavan lähemmäs itseään. Vaikka yritit uskotella, että voisimme tavata entiseen tapaan myös muuttosi jälkeen, koska kulkuyhteydet ovat hyvät, olin armoton ja suutuin. Siitäkin huolimatta, etten itsekään aina ollut uskollinen Sinulle. Sinä olet Lappilainen ja kuulut Lappiin! Torjuin Sinut, vaikka yritit ottaa kontaktia tavatessamme. Joskus jopa otin piruuttani seuralaisen kalalle vierestäsi, ihan vain osoittaakseni suuttumukseni. Myönnän, toimintani oli siltä osin ajoittain jopa lapsellista.

Eilen kuitenkin kohtasin Sinut jälleen kerran kaupassa ja olit niin murtuneen näköinen, että päätin ottaa Sinut viikonloppusaunaan mukaan. Oli ihan kiva muistella löylyissä vanhoja hyviä aikoja ja todeta, että Sinusta löytyy vielä se puoli, mikä aikanaan erotti Sinut muista. Mutta ei, suhteemme ei palaa ennalleen. En halua Sinua takaisin. Raskain sydämin totean, että meillä oli hetkemme, mutta en hyväksy sitä, että muutat etelään holhoojasi pyynnöstä ja yrität silti ratsastaa vanhalla nimelläsi ja kotiseudullasi. Ja ennen kaikkea en hyväksy tapaasi, jolla hylkäät ihmiset, jotka ovat uhranneet ison osan työpanoksestaan hyvinvointisi puolesta. Jätät heille vain huonoja vaihtoehtoja.

Joten Lapin Kulta, tämä on lopullinen jäähyväiseni Sinulle.

Tätä kirjoitusta varten vahingoitettiin tarkoituksella yhtä oluttölkkiä, mutta se on toimitettu kuitenkin asianmukaisesti kierrätykseen ;)