Puolue sosiaalisessa mediassa, miksi yksisuuntaisesti?

Karri Anttila on käynyt blogissaan ansiokkaasti läpi poliittisten puolueiden osallistumista sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan viestintään ja pohtinut miksi puolueen pitäisi olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Aloin itse näiden kirjoitusten innoittamana pohtimaan mahdollisia syitä siihen, miksi puolueet ovat passiivisia SoMe:n käyttäjiä, eli tyytyvät pääsääntöisesti yhdensuuntaiseen viestintään ja sitä, että tuleeko puolueen itsessään olla aktiivinen keskustelija sosiaalisessa mediassa.


Yksi iso syy passiivisuuteen voi olla se, että sosiaalisessa mediassa käytävät keskustelut näkyvät usein myös muille kuin keskusteluun aktiivisesti osallistuville (esim. Twitter). Tällaisesta keskustelusta voidaan sitten esimerkiksi nostaa esiin yksittäinen kommentti, joka asiakokonaisuudesta irrotettuna voi olla ristiriidassa puolueen virallisen kannan kanssa. Toinen samankaltainen riski on, että keskustelun tiimellyksessä puolueen virallista kantaa edustava "somettaja" saattaa päästää näppäimistöstään ilmoille puolueen kannan vastaisen sammakon, joka enterin näpäytyksen jälkeen tallentuu palvelimille ja on sieltä tuleva lööppeihin, ennemmin tai myöhemmin. Torin laidoilla käydyissä face2face-keskustelussahan nämä sammakot jäävät pomppimaan pelkästään keskustelijoiden välille, eikä asiasta jää minkäänlaista konkreettista todistetta. Vastuu siirtyy täysin kuulijalle, ei puolueelle.

Tällä en tarkoita sitä, että puolueiden edustajat valehtelisivat. On inhimillistä, että nopeatempoisessa, ehkä jopa provosointia sisältävässä keskustelussa voi sanoa joskus asioita joita ei ehkä pitäisi tuoda julki. Varsinkin, jos keskusteluun osallistuvan poliitikon oma kanta on keskusteltavassa aiheessa puolueen virallisesta kannasta poikkeava.


Toinen mieleeni tullut syy vastavuoroisuuden puutteeseen on resurssien puute, sekä määrällisellä, mutta varsinkin laadullisella tasolla. Onko puolueella jouhevaa keskustelijaa, joka hallitsisi puolueen kannan ja sosiaalisen median työkaluja. Ja jos on, onko hänellä ajallista kapasiteettia alkaa puolueen ”somettajaksi”? Entä kenellä yksittäisellä ihmisellä on oikeus osallistua keskusteluun jonkun puolueen nimissä?


Summa summarum, mielestäni puolue ei sittenkään taida olla oikea taho keskustelemaan asioista sosiaalisessa mediassa, koska puolue ei ole ”konkreettinen” asia vaan ainakin periaatteessa jäseniensä kuva ja eräänlainen instituutio.

Tämän vuoksi näkisinkin unelmieni ”poliittisen sosiaalisen median” paikkana, jossa puolueet toimisivat tarvittaessa keskustelun avaajina ja yhteenvedon laatijoina ja puolueiden edustajat, yksittäiset poliitikot, keskustelisivat aiheista (myös muista kuin puolueiden aloittamista) avoimesti ja aktiivisesti muiden asiasta kiinnostuneiden kanssa. Näin ihmiset havaitsisivat selkeämmin puolueiden välillä ja sisälläkin olevia näkemyseroja ja voisivat siten pyrkiä omalla äänestyskäyttäytymisellään vaikuttamaan kannattamansa puolueen linjaan. Heitän siis haasteen ennemminkin yksittäisille poliitikoille kuin puolueille. Osallistumalla aktiivisesti ja asiallisesti sosiaalisessa mediassa käytäviin keskusteluihin tuotte itseänne ja puoluettanne esille ympäristössä, jossa voi tavoittaa paljon asiallisia, mutta myöskin kriittisiä potentiaalisia äänestäjiä.

Ja itse puolueiden mielipiteiden suuret linjauksethan löytyvät puolueohjelmista... tai niiden rivien välistä.