Miksi politiikka ei kiinnosta?

Ohessa muutamia erilaisissa keskusteluissa esiin tulleita mietteitä siitä, miksi politiikka ei kiinnosta ja äänestysprosentti vain jatkaa laskuaan.

1. "Poliitikot ovat vieraantuneet arjesta"
Poliitikot, ainakin julkisuudessa näkyvät, voidaan pääasiassa jakaa kolmeen kategoriaan:
- ikipoliitikot, jotka ovat olleet eduskunnassa jo noin neljällä eri vuosikymmenellä ja unohtaneet normaalin "9 to 5" duunarin arkihuolet.
- nuoret kasvatit, jotka ovat lukeneet valtiotieteitä ja siinä samalla toimineet puolueen eri toimielimissä ja kasvaneet puolueen politiikkaan, mutta heillä ei ole omakohtaista elämänkokemusta työelämästä politiikan ulkopuolelta
- "julkkispoliitikot", jotka saavat tarvittavat äänet nimellään ja naamallaan, vaihtelevalla asiaosaamisella varustettuja

2. "On ihan sama kuka siellä on vallassa, se ei vaikuta päätöksiin. Puolueita ei erota toisistaan"
Pari esimerkkiä tästä:
-Ydinvoimaloita rakennetaan ja suunnitellaan lisää, vaikka luontoarvoja korostavien ryhmittymien suosio on ollut jo pitkään kasvussa.
-Maaseutu autioituu ja asutus keskittyy, huolimatta siitä, että historiallisesti syrjäseutujenkin asioita ajavat ovat olleet merkittävillä paikoilla valtakunnan politiikassa jo lähes vuosikymmenen
-Puolueiden ohjelmia ei juuri erota toisistaan muuten kuin katsomalla kannesta puolueen nimen

3. "Tietääkö ne itsekään, mitä ne haluaa?"
Esimerkiksi, poliitikot puhuvat työurien pidentämisestä ja nuorten opiskeluaikojen lyhentämisestä samalla kun yhteiskunnassa työttömyys (niin nuorten kuin vanhempien keskuudessa) kasvaa ja työpaikat katoavat maasta. Tai poliittiset päättäjät hakevat kunnissa säästöjä keinoilla millä hyvänsä, mutta eivät ole itse valmiita luopumaan esim. yhden kokouksen kokouspalkkiostaan symbolisena eleenä säästötoimiin. Ristiriitaista.

Mikä saisi meidät sitten innostumaan yhteisten asioittemme hoidosta? Haluaisin nähdä, että se olisi positiivisuuden kautta syntyvä Me-henki, joka nostaisi demokratian ja poliittisen vaikuttamisen arvostusta. Jotta tähän olisi mahdollisuuksia, niin politiikan toimijoissa tulisi tehdä selvä, mutta kuitenkin asteittainen sukupolven vaihdos ja päätöksenteosta tulisi tehdä erittäin läpinäkyvää, jotta ihmiset näkisivät, että päätöksiä tekevät loppujenlopuksi äänestämämme poliitikot (vai tekevätkö?!), eivätkä kasvottomat taustavaikuttajat, virkamiehet ja työryhmät(Luottamus!). Kuitenkin pieni pessimisti sisälläni pelkää, että muutos tapahtuu negatiivisuuden kautta osin hallitsemattomasti, ja kaikkea muuta kuin rakentavasti.
Mutta, muutos on kuitenkin lähiaikoina tulossa, toivottavasti, koska demokratia ei tule kestämään toimivana tällaista äänestyspassiivisuutta pitkään. Ja kuitenkin W. Churchillin toteamus, että "demokratia ei ehkä ole täydellinen valtiomuoto, mutta emme ole tähän mennessä parempaakaan keksineet" (ei välttämättä tarkka käännös, mutta ajatus!), on edelleen nähdäkseni totta.
Paras asia tässä on, että se muutos voi ja täytyy lähteä meistä yksilöistä! Mutta miten?